Liikennealueiden ympäristöriskiluokitus
Vaarallisia aineita voi joutua maantiekuljetusten yhteydessä ympäristöön esimerkiksi
säiliöauton ulosajossa. Myös rautateillä säiliövaunun suistuminen raiteelta on
mahdollista. Tällöin aineiden kulkeutuminen onnettomuuspaikan läheisyydessä riippuu
merkittävästi ympäristön ominaisuuksista, kuten maaperän läpäisykyvystä,
pohjaveden syvyystasosta maanpintaan nähden, maanpinnan viettosuunnista ja
jyrkkyydestä sekä pintavesiuomien ja vesistöjen läheisyydestä. Liikennealueiden
riskiluokituksessa kartoitetaan näitä maaston ominaisuuksia liikenneväylien välittömässä
läheisyydessä.
Riskiluokitus koostuu neljästä pääluokasta, joilla kullakin on edelleen kolme alaluokkaa.
Alla on lyhyt kuvaus kunkin luokan edustamista olosuhteista ja likaantumisriskien
kohdistumisesta ympäristössä.
Käytetyt maaperäluokat A, B ja C määräytyvät alueen maalajin ja topografian mukaan.
Riskiluokkaan A kuuluvat sora- ja hiekka-alueet, joiden ominaisuuksia ovat
hyvä läpäisevyys ja heikko nesteiden pidättyvyys. Harjujen ja reunamuodostumien
karkeat osat kuuluvat tähän luokkaan. Pohjaveden likaantumisriski on erityisesti
AI-luokassa suuri.
AIII-luokka edustaa pohjavesimuodostumien yhteysalueita, joilta voi tapahtua joko
pohja- tai pintaveden virtausta pohjavesimuodostumaan. Esimerkiksi pohjavesialueisiin
rajoittuvat kalliomäet voidaan luokitella AIII-luokkaan kuuluviksi.
Raekooltaan hienohiekkaiset maat kuuluvat B-luokkaan. Tässä luokassa läpäisevyys
on kohtalainen, ja maalajit pystyvät jonkin verran pidättämään nesteitä.
Esimerkkialueita ovat pohjavesialueiden reuna-alueet ja hiekkaiset moreenit. Likaantumisriski
kohdistuu pohjaveteen kuten A-luokassakin.
A- ja B-alueilla I- ja II-luokan erottaa toisistaan pohjaveden pinnankorkeus. Jos
pohjavesi on alle kuuden metrin syvyydellä maanpinnasta, alue kuuluu AI-luokkaan.
Alueet, joilla pohjavesi on syvemmällä kuin kuusi metriä, kuuluvat AII-luokkaan.
Tämä kuuteen metriin perustuva jako johtuu pohjaveden likaantumisen
rajoittamiseksi käytettävän torjuntakaluston laadusta (matala- tai syvätekniikka).
BIII-alueet ovat viettomaita, joten niihin kuuluu moreenialueiden lisäksi kalliomaita.
BIII-alueilla maahan valuva neste kulkeutuu todennäköisesti vieton suuntaan ja
likaantumisriski voi tällöin kohdistua esimerkiksi viettosuunnassa virtaavaan avovesiuomaan,
pintavesistöön tai vedenottamoon.
C-luokka on heikosti läpäisevien ja tiiviiden maiden luokka. Tähän kuuluvat myös
turvemaat sekä keinotekoiset pohjat. CI-luokkaan kuuluvat yleensä pohjavesialueiden
läheiset savimaat, joiden alla voi olla vettä johtavia kerroksia. CII-luokka on
yleinen erityisesti taajama- ja moottoritiealueilla, sillä se sisältää keinotekoiset pohjat
(liittymät, autoliikennealueet) ja loivasti viettävät tai tasaiset savi-, siltti- ja hienorakeiset
moreenimaat. C-luokka edustaa ympäristön likaantumisen kannalta verrattain
vähäriskisiä alueita; suurin riskitekijä on pohjaveden mahdollinen likaantuminen
CI-alueilla.
W-luokka poikkeaa muista pääluokista. Siihen kuuluvilla alueilla likaantumisriski
kohdistuu pääasiassa pintavesiin. W-luokassa ympäristölle haitallisten aineiden
kulkeutuminen voi olla hyvinkin nopeaa; haitta-aineet voivat joutua joko suoraan
vesistöön tai päätyä sinne avouomassa virtaavan veden mukana. WII-luokka edustaa
”paljastunutta” pohjavettä, sillä tähän luokkaan kuuluvat erityisesti harjujen laskuojattomat
pohjavesilammet.
Riskiluokituksessa pyritään antamaan kullekin tieosuudelle vain yksi riskiluokka.
Joissain tapauksissa on kuitenkin perusteltua esittää samalla tieosuudella kaksi rinnakkaista
luokkaa. Esimerkkitapauksia ovat mm. pohjavesialueet, joilla esiintyy
avouomassa virtaavaa vettä. Olosuhteista riippuen likaantumisriski voi kohdistua
joko pohjaveteen, pintaveteen tai molempiin. Jos maaperän läpäisykyky on esimerkiksi
roudan tai hyvin suuren nestemäärän johdosta pienentynyt, pintaveden likaantuminen
voi olla merkittävämpi riskitekijä kuin pohjaveden likaantuminen. Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0).
Käyttötarkoitus:
Vaarallisten aineiden kuljetusreittien suunnittelu ja toiminnan suunnittelu tilanteissa, joissa vaarallisia aineita on joutunut ympäristöön
Lisätietoja:
https://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/LiikennealueRiskiluokitus.pdf
Simple
- Date (Revision)
- 2012-11-27
-
SYKE resource classification
-
-
Paikkatietoaineisto
-
- Keywords
-
-
Ei-Inspire
-
- Keywords
-
-
SYKEn kansallisella rajapinnalla
-
- Use constraints
- Other restrictions
- Other constraints
-
Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen http://www.syke.fi/fi-FI/Avoin_tieto/Kayttolupa_ja_vastuut
Lähde: SYKE
- Access constraints
- Other restrictions
- Other constraints
- no limitations
- Spatial representation type
- Vector
- Denominator
- 20000
- Metadata language
- Finnish
- Topic category
-
- Environment
- Unique resource identifier
- EPSG:3067
- Codespace
-
EPSG
- Distribution format
-
-
ESRI Shapefile
(
3.x
)
-
OGC WMS
(
1.3.0
)
-
OGC WFS
(
2.0.0
)
-
ESRI Shapefile
(
3.x
)
- OnLine resource
- SYKEn Avoin tieto -palvelu
- OnLine resource
- Liikennealueiden riskiluokitus WMS-katselupalvelu
- OnLine resource
- Liikennealueiden riskiluokitus WFS-latauspalvelu
- Hierarchy level
- Dataset
- Statement
-
Liikennealueiden riskiluokitusaineisto on tuotettu osana Liikenne- ja viestintäministeriön valvomaa VAKSU-projektia, jossa on tehtiin myös WWW-palvelu vaarallisten aineiden kuljetusten suunnittelua varten. Liikennealueiden riskiluokitus on tehty neljässä osassa ja sen on laatinut Maa ja Vesi Oy. Vuonna 2009 SYKEssä on mallinnettu ja luotu ArcSDE-tietokanta, johon eri vuosina tehdyt riskiluokitusaineistot on luettu. Lisäksi aineistoon on lisätietona tallennettu Tiehallinnolta saadut tiedot pohjavesisuojauksista.
- File identifier
- {0143CB1F-4203-4252-B042-E32CB570A930} XML
- Metadata language
- Finnish
- Character set
- UTF8
- Hierarchy level
- Dataset
- Date stamp
- 2023-05-30
- Metadata standard name
-
ISO 19115
- Metadata standard version
-
2003/Cor.1:2006